urpo ulosottomies kävi kimppuuni, taas. yhteinen taipaleemme on kestänyt kohta 20 vuotta. ensimmäinen ja pahin rikokseni oli taata löyhäpäisesti aikatavalla alkoholisoituneen isäni pankkilaina. olisihan se saatana pitänyt tietää, ettei sillä ollut pienintäkään tarkoitusta maksaa sitä. kakskymppiselle asiat näyttäytyvät usein vain toisin. kyllä se aina  kaikki jutut jotenkin hoisi, ainakin näytti siltä. maailma vain romahti aina joskus aamupäiväksi, nousten sitten taas lounasajan jälkeen korkeammalle kuin koskaan.
 oma maailmani romahti perjantaina virka-ajan jälkeen. olen maksanut viimeiset kuusi vuotta €200 kuukaudessa lähinnä  velkojeni korkoja, se ei enää riitä,  nyt se paskiainen haluaa ulosmitata palkkaani. sitä se on jo tehnytkin, yhteensä kymmenisen vuotta, siis kiinni taksirahoihin, no way. pirssin ajamisessa on sellainen puoli, että palkka nostetaan yleensä heti työvuoron jälkeen käteisenä ja tulot määrittyvät tuloksen mukaan. miten vitussa sellaiseen sijoittaa palkanmaksukiellon?  taitaa vossikointi loppua. haen bussikuskikurssille, duunissa on selkeät työajat, parempi palkka ja lomat. ei yhtään kauhea ajatus. ei ei. ratinpyöritys taitaa olla ainoa duuni jota osaan. miten vitussa näin kävi? ok, paskat siitä.

 mitä pitäisi tehdä urpo ulosottomiehelle? se paskiainen löi mulle luurin korvaan. pitäisikö lyödä se takaisin? syvälle.